Kategoriat
Blogi

Ilmasto-oikeudenmukaisuutta pitää edistää, jotta voimme selvitä ilmastokriisistä reilulla tavalla

”Heitä ei kuunnella, mutta he eivät jää äänettömiksi. He eivät taistele ainoastaan tulevaisuudestaan, vaan myös tästä hetkestä. Emme aio olla epäoikeudenmukaisuuden vankeja.“

Tänään 25.9.2020 on Fridays For Futuren kansainvälinen toimintapäivä. Toimintaa on monenlaista paikan päällä lakkoilusta online-tapahtumiin ja ilmasto-oppitunteihin. Yksi teema kuitenkin yhdistää monia näistä tapahtumista ympäri maailmaa: ilmasto-oikeudenmukaisuus. Se on nostettu kansainvälisesti päivän teemaksi, ja huomio kiinnittyy erityisesti esimerkiksi MAPA:an. Mikä on MAPA ja miksi ilmasto-oikeudenmukaisuus on kansainvälisen toimintapäivän teemaksi nostamisen arvoinen asia?

Mikä MAPA?

MAPA:lla (= Most Affected People And Areas) tarkoitetaan siis yksinkertaistettuna globaalia etelää, mutta uusi termi MAPA on ihmisläheisempi. Erityisesti siis tänään haluamme kiinnittää huomiota globaalin etelän ilmastokriisissä kohtaamiin ongelmiin, sillä läpi historian kyseinen alue ja sen ihmiset ovat olleet epäoikeudenmukaisessa asemassa. Eikä ilmastokriisi ole siinä poikkeus. Kyseisiä ihmisiä ja heidän ongelmiaan ei kuunnella tai huomioida, vaikka samaan aikaan päättäjät sekä media esittävät heidät toivon merkkitulina. Todellisuudessa suuri osa alueen ihmisistä on köyhiä ja luonnosta riippuvaisia. He elävät köyhyysrajan alapuolella eivätkä saa ääntään kuuluviin. He eivät ole meidän hyväosaisten merkkitulia, vaan oikeita hädässä olevia ihmisiä, joiden varjolla maiden rikkaat ja päättäjät eivät voi jatkaa ratsastamista.

Monissa globaalin etelän maissa kuten Boliviassa, Pakistanissa ja Kolumbiassa toteutumattomat kansainväliset ilmastolupaukset ovat saaneet juristit ja ilmastoaktivistit yhdessä ottamaan yhteyttä oman maan tuomioistuimeen. Yhteydenotoissa ja oikeustapauksissa vaaditaan parempia ilmastotoimia, oikeudenmukaisesti. Esimerkiksi yhdessä pakistanilaisessa oikeustapauksessa kerrotaan, että ilmastokriisin myötä kansalaisilta on kadonnut tavallisia ihmisoikeuksia – enää ei ole puhdasta tai terveellistä elinympäristöä. Oikeustapauksessa vaadittiin valtiolta parempaa priorisointia kansalaisten ja energiahankkeiden välillä sekä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia toimia. Eräässä kolumbialaisessa oikeustapauksessa puolestaan on aiheena uhatut ekosysteemit, joita uhkaa erityisesti hiilidioksidipäästöt. Jos kolumbialaiset ekosysteemit tuhoutuvat lisää, niin sillä tulee olemaan suuret vaikutukset kaikkeen aina asukkaiden puhtaasta vedestä teollisuuteen.

Välttämätön oikeudenmukaisuus

Paljon puhutaan siitä, kuinka ilmastotavoitteisiin tulee sisällyttää oikeudenmukainen siirtymä hiilineutraaliuteen, kuinka ilmastonmuutos on myös tasa-arvokysymys, ja niin edelleen. Miksi ilmasto-oikeudenmukaisuus on niin tärkeää? Miksei vain voisi vähentää päästöjä maksimimäärän nyt ja ihan kaikkialla? Tai tinkiä päästöistä siellä, missä ne ovat jo alun perin matalammat?

Asia ei ole niin yksioikoinen, ja jo lähtökohtaisesti valtavan epäoikeudenmukainen: rikkaimmat ihmiset, rikkaimmat yritykset ja rikkaimmat valtiot ovat pääosin aiheuttaneet ilmaston lämpenemisen, jonka vaikutukset kuitenkin ensimmäisenä kohdistuvat heihin, joiden elintaso ei ole saavuttanut välttämättä edes inhimillistä tasoa. Ne rikkaat, joilla olisi parhaimmat valmiudet sopeutua, eivät välttämättä edes näe muutoksia, joista heikoimmassa asemassa olevat joutuvat kärsimään. Keskellä ilmastokriisiä tähän yhtälöön pitäisi sovittaa päätökset siitä, ketkä vähentävät päästöjä ja ketkä eivät.

Tutkimusten mukaan rikkain 10 prosenttia maailmasta aiheuttaa yli puolet päästöistä. Puhumattakaan pelkästään muutamasta aikamme jättiyhtiöstä, jotka ovat lukumäärällisesti häviävän pieni osuus kaikista maailman yrityksistä, mutta päästöjen puolesta suurimpia saastuttajia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät kuitenkin eniten nimenomaan köyhimpien ihmisten elämässä, kehittyvämmissä maissa ja jos valmiiksi syrjittyjen vähemmistöjen keskuudessa. Eivätkä tulvat, pyörremyrskyt, äärimmäiset sääilmiöt ja epätavallisen lämpimät kesät ja kokonaiset vuodet ole tulevaisuutta, ne ovat nykyhetkeä. Ne ovat nykyhetkeä paikoissa, joissa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen on yhtä hankalaa, kuin pääosin länsimaisten elintason saavuttaminen niissä paikoissa on.

Ilmastokriisin vastaisessa taistelussa tulisi huomioida ihmisten erilaiset asemat ja epätasa-arvoisuus kriisiä kohdatessa. Edellä mainitut asiat ovat nimenomaan niitä epätasa-arvoisuuden merkkejä. Myös ilmastotoimissa pitäisi kiinnittää huomiota oikeudenmukaisuuteen. Et voi pyytää kyytiä moottoritiesillan toiselle puolelle ihmiseltä, joka ei omista autoa, saati ajokorttia. Hän kun ei pääse sinne itsekään. Yhteisvoimin voitte kuitenkin päästä määränpäähän, yksi kuskina, toinen kartanlukijana. Kaikkien osuus toimissa on yhtä tärkeä, mutta kaikki eivät pysty tekemään samanlaisia asioita. Sama pätee ilmastokriisissä. Voiko kehittyvien maiden, jotka eivät ole koskaan saavuttaneet länsimaista teollisuuden siivittämää elintasoa, olettaa vähentävän päästöjä uusien teknologisten ratkaisujen, uusiutuvan energian ja investointien avulla? Ei, se tehtävä on niillä mailla, joilla on siihen resursseja.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus on tärkeää, jotta varmistetaan, ettei epäoikeudenmukaisuutta olisi. Se on tärkeää, jotta vähemmistöjä ja heikoimmissa asemissa olevia sortavat historian tapahtumat eivät toistuisi. Ilmastonmuutosta ei voi ratkaista katsomalla asioita vain yhdestä perspektiivistä, sillä yksikään ihminen ei ole samanlaisessa asemassa kuin toinen. Reilu muutos ei tarkoita sitä, että koska Suomen kaltaisten maiden pitäisi vähentää päästöjään, meiltä vietäisiin maidot ja makkarat ruokapöydästä. Ei. Se tarkoittaa sitä, että ilmastokriisi on ratkaistu täysin vasta sitten, kun siellä, missä se tulisi vaikuttamaan ankarimmin, on ruoka pöydässä ja kohtuulliset elinolot.

Mitä ilmasto-oikeudenmukaisuuden edistämiseksi voidaan tehdä?

On selvää, että ilmasto-oikeudenmukaisuutta pitää edistää, jotta voimme selvitä ilmastokriisistä reilulla tavalla. Ilmastokriisiä hidastaessa pitää huomioida kuka oikeastaan on päästöistä vastuussa. Onko se bolivialainen pieni maanviljelijä vai kenties joka toinen kuukausi kaukolentoja lentävä eurooppalainen? Jälkimmäinen eurooppalainenhan se on. Tutkimuksissa on selvinnyt, että pelkästään ihmiskunnan rikkaimman kymmenesosan päästöt riittävät nostamaan ilmaston lämpenemisen yli 1,5 asteeseen, vaikka koko muu väestö lopettaisi päästönsä täysin. Tähän kymmenesosaan kuuluu noin 40% suomalaisista.

Otetaan tämä siis huomioon ilmastokriisin hillitsemisessä. Tehdään sopimuksia, jotka auttavat heikoimmassa asemassa olevia ja verotetaan enemmän parempiosaisia. Yksi konkreettinen toimi voisi esimerkiksi olla Oxfam-järjestön esittämä “luksusvero”, joka verottaisi muun muassa extraa useista lomalennoista. Nyt tarvitsemme toimintaa ja päätöksiä niiltä keneltä siihen on varaa: suurvalloilta ja rikkailta Euroopan mailta. Ei enää heikennetä lisää jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ihmisiä ja maita. Se ei ole reilua eikä se ole ilmasto-oikeudenmukaisuuden mukaista.

Teksti:

Jasmin Tuomi & Tilda Sederholm

Lähteet:

http://climatecasechart.com/non-us-case/maria-khan-et-al-v-federation-of-pakistan-et-al/?cn-reloaded=1
https://voelkerrechtsblog.org/articles/global-south-climate-litigation-versus-climate-justice-duty-of-international-cooperation-as-a-remedy/
http://climatecasechart.com/non-us-case/decision-c-03516-of-february-8-2016/
https://yle.fi/uutiset/3-11555007
https://fridaysforfuture.org/september25/
MAPA:n avoin kirje: https://news.trust.org/item/20200917201445-4iew6

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *